Suomen perustuslaissa sanotaan, että ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistyössä valtioneuvoston kanssa. Ihmettelyn kohteeksi on viime aikoina yhä taajenevassa tahdissa noussut se, mitä tämä yhteistyö valtio"neuvoston" kanssa tarkoittaa: sitäkö, että presidentti johtaa yhteistyössä YHDEN instituution, vaiko ERIKSEEN jokaisen ministerin kanssa? Uskoaksemme perustuslain säätäjä on tarkoittanut ensimmäistä vaihtoehtoa. Mutta tällaisella "joukkueella" täytyy olla "kapteeni", joka tosiasiallisesti on vähintäänkin joukkueensa puheenjohtaja, ellei enempään kykene.
Eduskunnan kyselytunnilla 27.9.2007 ko. kapteeni osoitti olevansa jopa tähän puheenjohtajuuteen kykenemätön. Timo Soinin esitettyä hänelle suoran kysymyksen, luottaako Suomi EU-komissioon sopimuskumppanina (kyllä tai ei), tämä ei joukkonsa edessä kyennyt edes vastaamaan, vaan siirsi vastuun maatalousministeri Anttilalle - joka ei toki hänkään vastannut suoraan "kyllä" tai "ei", vaan väistellen, kuten itse kapteenikin aiemmin oli asian esittänyt: suhtautuminen komissioon tulee "muuttumaan".
Miksi Timo Soini esitti kysymyksensä näin mustavalkoisessa ja vaihtoehdottomassa, poissulkevassa joko-tai-muodossa? Syyn tietävät kaikki. Komission uusin "sokerikuorrutettu" tivolihattara, sirkustemppu, oli leikata sokeritukea uudelleen, koska edelliset eivät rajoittaneet ylituotantoa riittävästi. Suomi odotti luottavaisin mielin päätöstä, koska oli viime kierroksella jo osansa tehnyt - mitä moni muu jäsenmaa ei suinkaan tehnyt. Mitä komissio päätti?
SUOMEN TUKEA LEIKATTIIN TOISTAMISEEN - VAIKKA SE OLI OMAN UHRINSA JO ENSIMMÄISELLÄ KIERROKSELLA TÄHÄN POHJATTOMAAN "MOOLOKIN" KITAAN ANTANUT!
Viimeistään tässä vaiheessa alkoi kansakin havahtua: perisuomalainen oikeudentunto ja luottamus olivat kokeneet niin kovan kolauksen, että pääministerinkin oli pakko pidättäytyä muuten jo tavanomaiseksi käyneestä "hyvä sopimus EU:n kanssa"-liturgiastaan - josta tietysti kaikki kiitos hänelle. Mutta Timo Soinin edessä rohkeus petti!
Suomi oli aiemmin maailmalla tunnettu PST-kalustostaan: "Perkele, Sisu, Talvisota". Varsinkin "sisu" on ollut nimenomaan suomalaiskansallinen ominaisuus - mutta ei sitäkään äärettömiin riitä, kun tulee jo vastaan "sisuuntuminen" - "jo riittää!" oli joskus muinoin Veikko Vennamonkin taisteluhuuto.
Nyt on Suomen kansan pettämisen EU:n toimesta loputtava: tämä olkoon se viimeinen "hunajan" pisara, mitä sieltä päin enää siedetään!
Perussuomalaisten Varsinais-Suomen piirin syyskokouksen julkilausuma 3.10.2007
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti