sunnuntai 19. lokakuuta 2008

"En tiedä mistä rahani tulivat" - Hallituksemme uusimmat sekoilut ja viistopuheet

Keskustan Timo Kalli jysäytti hiljattain aikamoisen yllätyspaukun kertoessaan, ettei aio julkistaa lahjoittajiensa nimiä. Perustekin oli yksinkertainen: tätä omissiota eli tekemättä jättämistä ei ollut mitenkään sanktioitu ("Mitä minä huolin, minä veitikka nuori!"). Tämä merkitsee siis sitä, että Suomen laissa on säädetty erinäisiä pykäliä, joita kansalaisten pitää noudattaa, koska muuten seuraa rangaistus, rikemaksuista aina elinkautiseen. Vaalirahoittajan nimen ilmoittamatta jättämisestä (vaikka LAKI vaati tätä ilmoittamista!) EI kuitenkaan ollut säädetty erikseen minkäänlaista rangaistusta.

Vanhasen suhtautumisesta asiaan löytää helposti kovin raamatullisia piirteitä: eikös siellä kerrottu, että Pietarikin kolmasti kieltäisi Herransa ennen kukonlaulua? Tapauksen sattuessa Vanhanen oli Brasiliassa. Yle:n toimittajan haastatellessa häntä asiasta, tuli ihan oikeasti surku tätä "valtiomiestä" kohtaan - niin tuskalliselta tämä kuulustelu katsojasta vaikutti. Eli: ensin toimittaja kysyi, josko Vanhanen pitää tarpeellisena sitä, että Kalli ilmoittaisi nimet (kuten siis Suomen tasavallassa voimassa oleva LAKI edellyttää), vai tukeeko hän Kallin vaikenemispäätöstä. Vanhanen selitti ensin ympäripyöreästi (sitä ja tätä), todeten lopuksi, ettei ollut vielä keskustellut hänen (=Kallin) kanssaan.

Toimittaja yksinkertaisti kysymystä: pitäisikö Kallin kertoa lahjoittajien nimi? Vastauskin oli yksinkertaisempi: ilman mitään ympäripyöreyksiä Vanhanen sanoi suoraan, ettei ole vielä keskustellut hänen kanssaan. Jo tässä vaiheessa prosessi alkoi saada arveluttavia piirteitä, mutta kolmas kohta päätti tämän inkvisitio-kuulustelun. Siis: toimittaja ikään kuin jatkoi edellistä kysymystään todeten (sanatarkasti!) "...eli lain mukaan hänen pitäisi kertoa". Vastaus oli KOLMATTA kertaa täsmälleen sama, mutta sitä edelsi raskas huokaus, ja saipa vastaaja vielä lisättyä, että "jos vaaditaan sellaista vastausta (ratkaisua?), että nimet täytyy julkaista, en ole vielä (tai "minun täytyy ensin keskustella" (kuunneltujen uutisten litterointi on joskus aika hankalaa puuhaa!)) keskustellut hänen kanssaan."

Tässä siis ne kolme kieltoa - mutta koskas kukko mahtoi laulaa? Taisi olla jo seuraavan päivän teksti-tv:ssä, kun Vanhanen parahti, ettei hän tiedä (tiennyt?), mistä olikaan saanut rahaa; siitä huolimatta hän jo su 18.5. vaati teksti-tv:n sivulla 104, että KAIKKIEN on kerrottava nimet! Miten käy ymmärrettäväksi, että "kaikkien on kerrottava", jos pääministeri ITSEKÄÄN ei tiedä? Olisikohan tämä sukua Pekkarinen-ilmiölle? Tämä sankari näet sanoi ettei hänellä ole "mitään syytä" menetellä toisin kuin oli tehnyt. Myöhemmin saatiin kuitenkin kuulla, että hän SITTENKIN täydentää listaansa, keskusteltuaan ensin oikeusministerin kanssa - olisiko Vanhanenkin yllättäen saanut tietää, mistä oli rahansa saanut, kun oli ensin "keskustellut oikeusministerin kanssa"?

Jos näin on käynyt, on todettava, että kehityskelpoisia ja oppivaisia nuorukaisia ovat kuitenkin, kumpikin...

Itse kuitenkin rohkenen olettaa, että Timo Soinin A-talkissa Pekkariselle esittämä huomautus painoi asiassa huomattavasti enemmän kuin Brax-keskustelu. Soini näet sanoi suunnilleen seuraavasti: ”Kun Vanhaselta kysyttiin, pitääkö lakia noudattaa, niin hän vastaa, ettei ole vielä keskustellut Kallin kanssa, kun OIKEA vastaus olisi ollut, että totta kai lakia pitää noudattaa.”

Hämmästyttävässä määrin ovatkin nyt korkeat ministerit ja puoluejohtajat havahtuneet sen karun tosiasian edessä, että HEIDÄNKIN pitää noudattaa lakia. Kataisen yhden miehen lyhyt show ja YKSI lyhyt aforismi lain noudattamisen välttämättömyydestä sekä (aivan LIIAN!) monen kansanedustajan ”kootut (lisä)selvitykset” riittävät osoittamaan sen, että nyt tulee asianomaisten taholta näitä tunnustuksia ja paljastuksia nopeassa tahdissa - ennen kuin joku MUU taho ehtii ne tehdä!

Seuraava kolminaisuusnäytelmä esitettiin Helsingin Sanomien viime torstain (29.5) numeron sivulla A5. Toimittaja Hanna Karto haastatteli Vanhasta Merikukka Forsiuksen jutusta. "Lehtitietojen" mukaan Forsius tapaili Vanhasta vaalien alla, ja nyt on tullut ilmi, että joku "keskustan johdosta" olisi pyytänyt myös edelliselle vaalirahaa KMS:ltä. Kaarron suoraan kysymykseen, oliko se ollut Vanhanen, tämä vastasi: "En tähän spekulaatioon osallistu". Kaarto kysyy suoraan (kuten Soinikin aikanaan EU-komission luotettavuudesta sopimuskumppanina): "Kyllä vai ei?" Vastaus: "Ei tarvitse osallistua kaikkeen spekulaatioon". Vielä kysymys "Minkä takia?", johon Vanhanen: "En osallistu kaikkeen spekulaatioon."

Hänen anti-spekulatiivisuutensa tuli siis täten peräti kolmeen kertaan vahvistetuksi!

MSN:n uutissivulla oli ma 2.6. seuraavanlainen juttu: "Vanhanen muutti kahdesti kertomustaan Forsiuksen vaalirahoista". MSN:n mukaan Vanhanen oli ma 26.5. jyrkästi kiistänyt yhteytensä koko juttuun, to 29.5. (kuten edellä jo kerrottiin) hän "ei spekuloinut" suuntaan eikä toiseen, ja tänään ma 2.6. hän myöntää olevansa jutun takana.

Nyt alkaa asioita tapahtua nopeammassa tahdissa kuin niitä ehtii kirjata muistiin!

Vanhasen juupas-eipäs-linjan tämänpäiväinen yllättävä käänne jätti JO vanhentuneeksi Korhonen-Kosunen-debatin siitä, oliko Korhonen paikalla KMS:ää perustettaessa vaiko ei. Siinä on nyt menossa näytös "miehen sana (toisen) miehen sanaa vastaan." Epilogia ei kukaan vielä tiedä, mutta erittäin toivottavaa olisi, että siinä ainakin edes hiukkasen sivuttaisiin mahdollisuutta peräti vaihtaa koko istuva hallitus – jos eduskuntaakin kerran ollaan irtisanomassa ja valitsemassa vaaleilla uutta.

Toisaalta: ei jälkimmäisen tarvitse niin kovin vakava juttu ollakaan. Esitän siihen parikin syytä. Ensinnäkin, Suomi on ilmeisen PERUUTTAMATTOMASTI menettänyt luottamuksensa EU:n ja koko maailman silmissä, mitä korruptioon tulee. Miten monet MONITUISET kerrat minäkin olen pauhannut Suomen kautta maailman tunnetusta rehellisyydestä ja suomalaisen sanaan luottamisesta! Mikä lienee eduskunnan osallisuus ja vastuu tässä kasvojen menettämisessä, luottamus on joka tapauksessa siltäkin mennyt.

Kaikki on mennyt, pian jo itsemääräämisoikeuskin...

Toiseksi: kun nyt aivan lähitulevaisuudessa Suomikin (totta kai, mallioppilaana!) tulee ratifioimaan Lissabonin sopimuksen, ei eduskuntaa enää koko valtakunnassa tarvitakaan. Ratifioinnin jälkeen astuvat näet esille PERÄTI toiset lainsäätäjät ja päättäjät – viimeistään se on sitten Suomen menoa itsenäisenä kansallisvaltiona, ellei se jo sitä ennen kompastu omaan näppäryyteensä tässä salailukikkailun tragikomediassa ja tuhoa ITSE itseään!

Sic transit gloria mundi.

02.06.2008
Manu J. Vuorio, valtiotieteiden tohtori, Turku

Ei kommentteja: