sunnuntai 19. lokakuuta 2008

Muutama lisäys "uuslukutaidottomuuteen"

Kirjoitin 13.7 kannanoton EU-eliitin uusluku- ja laskutaidottomuudesta. Nyt on tullut tuoretta näyttöä siitä, että eliitillä on todellakin aivan oma käsiteanalytiikkansa.

13.7-kirjoituksestani muistettaneen, miten Klaus, Kaczynski ja Köhler kieltäytyivät allekirjoittamasta Lissabonin sopimuksen kansallista voimaansaattamislakia, koska sopimus oli kaikissa edellä mainituissa maissa perustuslakituomioistuimen tutkittavana, eli kysymys oli siitä, voidaanko se ylipäätään ratifioida kansallista perustuslakia rikkomatta. Myös sivuttiin herrojen Stubb ja Sarkozy kannanottoja kahteen ensin mainittuun presidenttiin.

Sen sijaan vaikuttaa siltä, että Köhlerin nimeä ei juurikaan ole lehtien sivuilla näkynyt; itse en ainakaan muista nähneeni muuta kuin sen ainokaisen artikkelin, jossa hänen kieltäytymisestään kerrottiin. Myös tietoni Englannissa nostetusta oikeusjutusta perustuvat yhteen lyhyeen viittaukseen TS:n pääkirjoituksessa 23.6. En oikein ymmärrä tähän ilmiöön muuta syytä kuin sen, että Puolaa ja Tshekkiä - Irlannista puhumattakaan! - on joko uusina tai pieninä tai "kehittymättöminä" maina helpompi ja vaarattomampi arvostella kuin suuria ja mahtavia Saksaa ja Britanniaa. (Tosin kyseessä voi olla myös oma selektiivinen muistini - sitä en suinkaan kiistä.)

Mutta siitä käsiteanalytiikasta.

Viimeksi totesin, että eliitille ovat jääneet epäselviksi (ainakin) seuraavat ilmaisut: ""ei" tarkoittaa "ei"", ja "27=27," eli "27 ei ole enempää eikä vähempää kuin 27". Nyt on ilmaantunut uusi ihmettelyn aihe. Mitähän mahtaa olla "ranskalainen demokratia"? Sarkozykaan ei malta (?) enää olla super-, vaan nyt jo hyper-Sarko (Le Monde pääkirjoituksessaan Ranskan parlamentin maanantaisesta, perustuslakiuudistusta koskevasta äänestyksestä, sit. Inka Kovanen, "[Ranskan] Presidentti on paljon vartija", HS ma 2107, B1 ja sama kirjoittaja, "Parlamentti hyväksyi täpärästi Ranskan perustuslakiuudistuksen", HS ti 2207, B2 ). Ranskan parlamentin äänestäessä ma 2107

"uudistus sai vain yhden äänen enemmän kuin vaaditut kolme viidesosaa äänistä. Puolesta äänesti 539, vastaan 357 kansanedustajaa. ""Tämä on voitto ranskalaiselle demokratialle", Irlannissa vieraillut Sarkozy kommentoi."

Miten tuleekaan mieleen Vanhasen toteamus siitä, että "Suomen paikka on EU:n uudistamisen ytimessä [eikä] EU:n ytimessä, [jolla] ei ole Euroopassa pohjaa".

Onko kyseessä samanlainen käsitesekaannus kuin "demokratian" ja "ranskalaisen demokratian" välillä? Eikö "demokratia" ole, per definitionem, määritelmän mukaan, "demokratiaa", vallitsee se sitten missä päin maailmaa tahansa? — Ilmeisesti ei ole...

Demokratian käsitteestä lyhyt välihuomautus (johon palaan yksityiskohtaisemmin tuonnempana). Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan yhtenä raporttina ilmestyi Mika Mannermaan, Jim Datorin ja Paula Tiihosen toimittama kokoomateos "Demokratia ja tulevaisuudet" 2006. Erityisesti teoksessa oleva Jim Datorin artikkeli "Muuttuuko Amerikka koskaan demokratiaksi?" oli hätkähdyttävää luettavaa. Jo kysymyksen asettelu "muuttuuko" herätti huomiota: eikä Amerikka jos mikä jo ole juuri "vapauden" ja "demokratian" varsinainen "mallimaa"?

Palataan käsiteanalytiikkaan.

Myönnän kernaasti, että Irlannin ei-päätöksen jälkeinen tilanne ei vaikuta erityisen "demokraattiselta": miten voi YKSI ainoa jäsen kaataa koko hoidon?

SIKSI, ETTÄ KANSALLISTA VOIMAANSAATTAMISTA EDELTÄVÄ SOPIMUS YKSIMIELISYYSVAATIMUKSINEEN OLI DEMOKRAATTINEN: YKSIKÄÄN JÄSENMAA EI VASTUSTANUT SITÄ. Jos joku (tai useampikin) jäsenmaa olisi vaatinut, että yksinkertaisen (tai millaisen tahansa suhteellisen) enemmistön ääni poistaisi esteet myös kansallisen tason vastustamiselta, olisi siitä äänestetty, juuri demokratian mukaisesti. Mutta kun näin EI tapahtunut, oli HVK:n (demokraattinen!) päätös, että yksimielisyys on edellytys kansallisen tason voimaansaattamiselle. - Mitä tulee Stubbin ja Sarkozyn kommentteihin Klausista ja Kaczynskista voidaan todeta seuraavaa. 13.7-kannanotostani saattoi saada sen väärän käsityksen, että Irlannin tuleva "ei" olisi etukäteen ratkaissut Lissabonin sopimuksen kohtalon. Näinhän ei tietenkään ole, vaan jo pelkästään sen seikan, että oli ylipäätään tiedossa kansanäänestys, RIIPPUMATTA SIITÄ, MIKÄ SEN TULOS TULISI OLEMAAN (koska sitähän ei voitu tietää etukäteen), olisi pitänyt riittää estämään eliittiä kovasti kehumasta saavutuksiaan. Tästä syystä HVK:n piirissä 2007 juhannuksena hymistelty optimismi (mm. Merkelin ylistäminen "umpisolmun avaajana" jne.) oli etukäteen tuomittu vääräksi, juuri mainitusta syystä. Tätä eivät herrat Stubb ja Sarkozy välittäneet mainita, vaikka - totta kai! - tiesivät ja ymmärsivät asian alusta asti.

Tätä kai nimitetään politiikaksi?

Vielä hetki tätä analytiikkaa.

Annamari Sipilä kirjoitti jo 19.9.2007 HS:ssa artikkelin, jossa hän kysyy: "Kuinka monta juristia tarvitaan kirjoittamaan EU:lle uusi sopimus?", ja vastaa saman tien: "Tasan 54". - Edelleen: "Juristit istuvat yhdessä huoneessa ripirinnan paperinivaskoittensa kanssa. Sopimusluonnos käydään läpi sana sanalta ja rivi riviltä". Miksi tällainen pilkun*****nen? Siihen olen jo itse aiemmin yrittänyt vastata kannanotossani "Missä EU, siellä ongelma!" (23.9.2007).

Nyt viime keskiviikkona 2307 HS:ssa (B3) sarjassa "Kielen ilmiöitä" Sipilältä ilmestyi artikkeli, jonka otsikkona oli "Kaveri puhuu kauniisti - hänen on pakko olla fiksu". Sen alla olevassa tietokulmassa saadaan lisävalaistusta edellä kuvattuun:

"Kaikki tärkeät EU:n sopimukset käännetään kaikille 23 viralliselle kielelle. Juristi-lingvistien eli lainopin ja kielten ammattilaisten täytyy käydä ne läpi rivi riviltä. Vivahteet pitää saada oikein, jotta sisältö olisi sama kaikilla kielillä" (kursivointi MJV).

Sopisiko tähän väliin kaino kysymys, miten "rivi riviltä" Suomen 141-tukea koskeva päätös aikanaan tarkastettiin - siitä kun tuntuu olevan enemmän tai vähemmän "erilaisia" tulkintoja liikkeellä?

Paasikivi-vainaa saattoi myös aikoinaan todeta asianomaiselle päin naamaa, että "ministeri puhuu kauniisti - mutta ministeri puhuu paskaa!" Olisikohan Suomelle käynyt samalla tavalla, mutta niin "fiksusti", että sitä ei huomattu, ennen kuin oli myöhäistä?

Nyt ollaan sitten vetelät housuissa... - Vastaavanlaista kuprua eliitti yritti jälleen, kun Lissabonin sopimuksesta, nimenomaan komission vaatimuksesta, ei saanut julkaista tätä ns. konsolidoitua versiota: taas yritettiin huiputtaa tavallista kansaa uskomaan, että kysymyksessä olisi ollut heidän etunsa: eliitti kun ei suurin surminkaan tunnusta, että kyseessä oli pelkästään suuren rahan ja liike-elämän etu.

28.07.2008
Manu J. Vuorio, valtiotieteiden tohtori, Turku

PS. Tätä kirjoittaessani piirimme puheenjohtaja Lauri Heikkilä soitteli kuulumisia. Keskustelimme mm. siitä, että näyttää jotenkin kaunaiselta ja alhaiselta aina syyttää jotakuta asiain nykytilasta. Minäkin olen vaihtanut Vanhasesta Sarkozyyn. Mutta, sanoin myös, että kun Vanhasen "erinomaiset sopimukset" EU:n kanssa vahingoittavat vain n. viittä miljoonaa kansalaista, niin Sarkozyn "tuhovoima" on lähes satakertainen. Tästä saatiin näyttöä taas, kun tämä hypersankari kävi Irlannissa "taivuttelemassa" Brian Cowenia uuteen kansanäänestykseen (!!!).

Ei onnistunut - onneksi! - Vaikka toisaalta: gallupit ovat osoittaneet, että (a) yli 70% irlantilaisista ei olisi suostunut siihen, ja (b) jos sellainen kuitenkin olisi järjestetty, olisi ei-äänten määrä ollut paljon suurempi kuin viimeksi. Viimeistään tällöin olisi Timo Soini saanut korkata sen toisenkin Guinnesin oluen, kuten eräs HS:n kolumnisti taannoin totesi.

Demokratiasta loppulause.

Hypermies on nyt esitellyt ranskalaista demokratiaa. On vaikea nähdä, mikä siinä on erityisen "demokraattista" tämän termin jo antiikin Kreikasta periytyvässä merkityksessä. Mutta onpahan amerikkalainenkin demokratia aika erikoista. Edellä mainitsemani Jim Dator näet kirjoittaa:

"Minä tarkoitan demokratialla jotain hyvin spesifiä: Demokratia on hallintomuoto ja prosessi, joka sallii jokaiselle henkilölle, johon kokonaisuuden toimet vaikuttavat, jatkuvan ja tasa-arvoisen mahdollisuuden vaikuttaa kyseisen kokonaisuuden toimiin." (mt., s. 79)

Tämähän on aivan selkeää tekstiä. Mutta miksi Amerikka ei hänen mielestään ole demokratia? Hän jatkaa:

"Yhdysvaltain korkein oikeus, siis täysin vaaleilla valitsematon ihmisryhmä -- on ajan mittaan saavuttanut (täysin perustuslain ulkopuolelta) vallan tulkita perustuslain sanamuotoja ja julistaa -- yksittäisten kansalaisten toimet perustuslain vastaisiksi niin halutessaan. -- Yhdysvaltain perustuslakiin luotujen demokratianvastaisten rakenteellisten esteiden lisäksi useimmat amerikkalaiset eivät myöskään tahdo (!) demokraattista hallitusta. Useimmat ovat varsin halukkaita jättämään politiikan täysin huomiotta ja ilman minkäänlaista osallistumispanosta --."

Sitten hän siteeraa vielä John Hibbingin ja Elizabeth Theiss-Morsen teosta "Stealth democracy: Americans' beliefs about how government should work":

"Viimeinen, mitä ihmiset tahtovat, on joutua nykyistä enemmän tekemisiin poliittisen päätöksenteon kanssa. He eivät itse halua tehdä poliittisia päätöksiä; he eivät halua antaa paljoakaan apuaan niille, joiden on määrä päätökset tehdä --"

Keskimmäisen sitaatin alkuosa kuvaa mielestäni hyvin EU-komission asemaa (sekä Suomen eduskunnan perustuslakivaliokunnan pyrkimyksiä!), sen loppuosa ja viimeinen sitaatti taas valitettavan yleistä asennetta, jota tuntuu Suomessakin esiintyvän.

Valitsemmeko siis ranskalaisen vai amerikkalaisen demokratian, vaiko VAIN demokratian, Datorin ensimmäisen sitaatin mukaan määriteltynä?

Paljon on vielä työtä tehtävänä - kun saisi ihmiset edes äänestämään...!

Idem

Ei kommentteja: