Suomen itsenäinen tasavalta täytti sitten 90 vuotta. Tietyt (lähihistoriankin, sota-ajasta puhumattakaan) tapahtumat huomioon ottaen aikamoinen saavutus!
Mutta miten kauan Suomi aikoo jatkossa olla itsenäinen - vai onko se sitä enää tänäänkään?
Suomen Kuvalehden numerossa 48 oli parikin artikkelia, jotka antoivat inspiraation tämän jutun kirjoittamiseen. Siteeraan ensin niistä ensimmäistä. En kuitenkaan vielä paljasta, kuka oli sen kirjoittaja. En tiedä, mahtoiko hän itsekään huomata, miten oikeassa oli. Sananvalinnat olivat paikoitellen sellaisia, että ne sopivat, mutatis mutandis, erääseen aivan toiseenkin asiaan.
Siis (1.): "Laillisuusperiaate on ollut itsenäisen Suomen synnyn ja menestyksen väkevä voima. -- Siihen on nojannut se kansalaisten välinen luottamus -- mikä on tehnyt Suomesta luotettavan ja toimivan yhteiskunnan.
Tämä on varmasti totta. Mutta jatketaan sitaatilla (2.): "Luottamus oikeudenmukaisuuteen on ollut Suomen menestyksen perusta. -- Ilman luotettavasti toimivaa oikeusvaltiota ei myöskään ihmisten välinen luottamus ole mahdollista."
Edelleenkin vankkoja tosiasioita. Ja jatkoa (3.): "On ollut aikoja, jolloin massademokratian ja yksilön oikeuksien tasapaino on horjahtanut jälkimmäisen tappioksi. Silloin rapautetaan jo talvisodassa puolustetun suomalaisen elämänmuodon peruskiviä, kun pannaan 'poliittisen järjestelmän toimivuus' yksittäisen ihmisen oikeusturvan edelle. Pahinta on, että tämä tunnutaan yleisesti hyväksyttävän, eikä asiasta synny edes kunnon keskustelua. Finis Finlandiae?"
Mikä tässä nyt on jutun juoni? Kaikkihan on niin täyttä asiaa ja totta kuin vain olla voi - vai voiko?
Muutetaan 1. sitaatissa kursivoitu ilmaisu muotoon "EU-jäsenvaltioiden välinen luottamus", 2. "EU-jäsenvaltioiden" ja 3, "EU:n toimivuus yksittäisen jäsenvaltion oikeusturvan (ja laillisuusperiaatteen) edelle".
Entä mitä tästä syntyy?
Saadaan sana sanalta lukea vahvat perusteet sille, miksi itsenäinen kansallisvaltio Suomi on EU:n jäsenenä aivan väärässä seurassa - ei liene tarpeen yksityiskohtaisemmin analysoida. On yleisessä tiedossa, miten paljon suomalaista oikeustajua on jo nyt loukattu. Ellei tämä vielä ole paljastunut, ei voi kuin valittaa joidenkin tietämättömyyttä ja sokeutta. Tähän tuntuu viittaavan myös hiljattainen gallup, jonka mukaan Suomessa on edelleenkin EU:n kannattajia enemmän kuin vastustajia. Aivan uskomatonta!
Edellinen huomautus viittaakin 3. sitaatin viimeistä edelliseen kappaleeseen " -- kunnon keskustelua -- ".
Kyllä Perussuomalaiset ovat pitkään ja hartaasti tätä "kunnon keskustelua" yrittäneet virittää, mutta se ei näytä onnistuvan. Usein yrityksetkin joko vaietaan kuoliaiksi, ja räikeimmissä tapauksissa suorastaan valehdellaan. Tästä kuvaava esimerkki ke 17.10 YLE:n uutisissa: kun valiokunnassa äänestettiin EU:n uuden perussopimuksen alistamisesta kansanäänestykseen, "jäi vasemmistoliitto yksin vaatimuksineen".
Timo Soini kertoi minulle seuraavana päivänä, että se oli juuri ja nimenomaan HÄN, joka ylipäätään äänestytti valiokuntaa ko. asiasta!
Tässä siis demokraattisesti valvotun YLE:n uutistoimituksen suoritus.
Mutta mikä on koko tämän tarinan varsinainen yllätys? Se on SK:n artikkelin kirjoittaja. Hän on näet EU:n laajentumiskomissaari Olli Rehn.
Emme voi muuta kuin kiittää vallan ylimmällä tasolla olevan johtohahmon näin loistavasta paljastuksesta, joka sanasta sanaan todistaa, että itsenäisen Suomen ei pitäisi kuulua EU:hun!
SK:n toisen artikkelin sivuutan lyhyesti vain mainitsemalla sen kirjoittajan, otsikon ja yhden lauseen. Kirjoittaja on valt.tri Jarkko Vesikansa, ja otsikko "EU-taju kuutamolla?". Jo otsikko puhuu puolestaan, mutta seuraava lause vielä sitäkin enemmän: "Suomi ei ole aina edes yrittänyt valjastaa kaikkia voimia EU-vaikuttamiseen. Syynä on ollut liiallinen sinisilmäisyys."
Asiaa ei tässäkään voisi selkeämmin ilmaista. Suomi on Rehnin kuvaama, keskinäiseen luottamukseen perustuva oikeusvaltio. Mutta Suomen (naiivi?) luottamus on kokenut pahan kolauksen "isoisten" leikeissä. Eikö tämä havahduta kansaa hereille?
Mitä pitäisi tehdä, ettei itsenäistä Suomea panna aivan halvalla?
06.12.2007
Manu J. Vuorio, valtiotieteiden tohtori, Turku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti