sunnuntai 19. lokakuuta 2008

Uusluku- ja laskutaidottomuuttako EUn johdossa?

Otsikon kysymykseen voidaan vastata myöntävästi, ja pyrin todistamaan sen jatkossa. Jos näin on (olenko onnistunut, sen päättävät kannanoton lukijat!), voidaan Timo Soinin tunnettu toteamus "Missä EU, siellä ongelma" vahvistaa muotoon "Missä EU, siellä KATASTROFI".

Vai miksi pitäisi nimittää tilannetta, jossa lähes puolen miljardin ihmisen yhteisöä johtavat yksilöt eivät ymmärrä lukemaansa, eivätkä ilmeisesti myöskään hallitse alkeellista aritmeettista ynnälaskua?

Olen jo joissakin aiemmissa kannanotoissani todennut, että asiat etenevät järkyttävällä nopeudella: ei tahdo ehtiä kirjoittaa edes lehtien otsikoita muistiin, syvällisemmistä analyyseista puhumattakaan, ja tilanne näyttää vain pahenevan.

Tästä syystä ohessa vain muutamia pääkohtia siitä "suuresta skandaalista", jonka Irlanti sai aikaan EU-eliitin laskelmissa - ei riitä tila eikä keskittymiskyky(kään) pitempään yhteenvetoon. Pahoin pelkään, että jutusta tulee tästä huolimatta pitkähkö. Kehotan kuitenkin lukijoitani jaksamaan lukea se loppuun asti - kysymys on sen verran suurista asioista.

Lissabonissa pidettiin (joskus) HVK, jossa suuren yksimielisyyden ja hymistyksen vallitessa allekirjoitettiin UUSI sopimus edesmenneen perustuslain 1-version tilalle. Sitä ei kuitenkaan saanut nimittää "perustuslaiksi", koska se olisi pakottanut monen jäsenmaan alistamaan sen kansanäänestykseen, ja tätä EU-eliitti pelkäsi yli kaiken. "Mallioppilashan" tietysti ratifioi jo tämän 1-versionkin, vaikka jo hyvissä ajoin ennen itsenäisyyspäivän aattoa 2006 tiedettiin, ettei se tule koskaan eikä missään astumaan voimaan - ainutlaatuinen näytöskappale Suomen oikeus- ja kansanedustuslaitoksen historiassa tämäkin!

Sitten - käsi sydämelle: MONIKO on lukenut itse tämän sopimustekstin? Tunnustan heti, että en ole sitä itsekään tehnyt. Varsin vaikeaksi se tosin on tehtykin: komission nimenomaisesta määräyksestä siitä ei näet saanut tehdä ns. konsolidoitua l. tiivistettyä versiota, joka olisi koko kansalle selvittänyt heti, missä nyt taas mennäänkään. Irlannin EI-tuloksen tultua ilmi joku EU-vouhake ehti jo kirjoittaa jopa, että tuskinpa kansa oli koko sopimusta edes lukenutkaan. Ei taatusti ollutkaan, juuri mainitusta syystä johtuen; pahempaa oli se, että Irlannin pääministeri joutui tunnustamaan, ettei HÄNKÄÄN ollut sitä lukenut!

"Jos siis se valo, joka teissä on, onkin pimeyttä, kuinka suuri onkaan itse PIMEYS?"...

EU-kriitikot (joita gallupien mukaan on monen suurenkin jäsenmaan kansalaisten enemmistö) huoahtivat helpotuksesta ja riemuitsivat tilanteesta. Mutta sitten tuli lunta tupaan. EU-eliitti näet totesi kylmän rauhallisesti, että ratifiointia jatketaan SIITÄ HUOLIMATTA, että koko (uudenkin) sopimuksen yksi voimaansaattamisen ehto eli 27 jäsenvaltion yksimielisyys kumoutui Irlannin toimesta. - Mitä edellä sanoin sopimustekstin lukemisesta, tarkoitan seuraavaa. Sanottiin SOPIMUKSESSA mitä tahansa, niin julkisuuteen on ainakin riittävän selkeästi tullut tämä voimaansaattamisehto. Sen selville saamiseksi ei ole ollut edes tarvis lukea koko sopimusta, koska ko. ehdon tiedottamisesta on julkinen sana aivan kiitettävästi huolehtinut.

Tähän väliin ote Annamari Sipilän "Näkökulmasta", otsikolla "Sitä kutsutaan demokratiaksi", HS la 1406:

"Älkää syyllistäkö irlantilaisia. Ei Lissabonin sopimus eilen Irlannissa kaatunut. -- [Edellinenkin sopimus] alkoi huojua jo alkumetreillään -- [EU-eliitin nimettyä] sopimusraakileen mahtipontisesti -- perustuslaiksi. Unionin uskottavuus kärsii kuitenkin pahasti, jos EU-päättäjät kävelevät irlantilaisten yli ja runnovat -- sopimuksen väkisin voimaan. Nyt ei auta uusi nimikään." (kursivointi MV)

Sitten tilanne kääntyi äkkiä toisinpäin. En enää muista tapahtumien järjestystä - kaikki kävi niin nopeasti ja aikaakin on jo kulunut -, mutta sillä ei ole itse pääasian kannalta mitään merkitystäkään. Ilmeni näet, että (ainakin) Puolan, Tshekin ja Saksan presidentit kieltäytyivät allekirjoittamasta sopimuksen kansallista voimaansaattamista koskevaa lakia. Silmiinpistävää oli, että jo aiemmin Ranska oli evännyt kansanäänestyksen siihen vedoten, että sopimuksen hyväksymisestä EI seuraa "oleellista muutosta" - vaikka pilarijako poistuu!

Ensimmäinen näkyvä vastareaktio näille "kieltäymyksille" koitti to 1906: Englantikin ratifioi - ja ILMAN kansanäänestystä. Taas vähän Sipilän tekstiä jo vuoden takaa eli HS ma 250607, jossa hän siteeraa Englannin konservatiivipuolueen ulkoasianvastaava William Hagueta:

""[Britannian hallitus on sitoutunut kansanäänestykseen EU:n perustuslaista. Siksi sillä ei ole mitään oikeutta toteuttaa uudenkaan sopimuksen muutoksia ilman kansanäänestystä""

Kun Britannia teki temppunsa, oli opposition kommentti nopea ja raju. Anssi Miettinen on otsikoinut artikkelinsa HS to 1906 "Oppositio vaati brittihallitusta julistamaan Lissabonin sopimuksen kuolleeksi". Konservatiivien puheenjohtaja David Cameron "usutti Brownia kertomaan todellisen mielipiteensä":

"Mikset osoittaisi vähän johtajuutta, kertoisit mitä ajattelet ja tappaisit sopimuksen tänään? -- Joko sopimus on kuollut tai se ei ole. En kerta kaikkiaan ymmärrä, miksi teillä ei ole rohkeutta kertoa, että se on kuollut"." Oppositio varoitti Brownia ajamasta Irlantiin uutta kansanäänestystä." (kursivointi MJV)

Viimeinen pointti onkin tärkeä. Jo aikaisemminkin (Sipilä HS ma 1606) Irlanti oli esittänyt pelkonsa jäädä yksin jälkiä korjaamaan: "Lissabonin sopimuksen kaatanut Irlanti pelkää nyt, että siitä tulee Euroopan virallinen syntipukki."

Samassa artikkelissa tuodaan esille myös Britannian ulkoministeri David Millibandin vaatimus, jonka mukaan on Irlannin pääministerin tehtävä sanoa, pitääkö Lissabonin sopimukselle "tehdä viimeinen voitelu" eli onko sopimus kuolemassa. Sitten Milliband kuitenkin ampuu omaan jalkaansa jatkamalla, että "säännöt ovat erittäin selvät. Lissabonin sopimus ei tule voimaan, elleivät kaikki 27 jäsenmaata hyväksy sitä."

Millaisen loogisen väännön seurauksena tästä päädytään sellaiseen johtopäätökseen, että on Irlannin pääministerin tehtävä sanoa, miten tästä edetään? Jos säännöt ovat selvät - niin ne OVAT selvät!

Tämä vain ei ole vieläkään kaikille auennut, koskapa jo pe 2006 HS:ssa oli ISO otsikko "EU-johtajat kehottivat Irlantia neuvomaan tien ulos kriisistä". Vaikka otsikon alla oli viiden palstan levyinen kuva Open Europe-asiantuntijayhteisön mielenosoitusbanderollista, jossa yli metrin korkuisin kirjaimin oli (Irlannin lipun värein!) teksti "NO MEANS NO" ("EI TARKOITTAA EI"), ei tämäkään vielä riittänyt.

Niinpä seuraava siirto olikin Britanniassa nostettu oikeusjuttu kansanäänestyksen puolesta, johon lyhyt viittaus TS:n pääkirjoituksessa ma 2306. Saman päivän HS:n mukaan vahvistaminen lykkääntyy myös Tshekissä: asia on perustuslakituomioistuimen tutkittavana, eikä presidentti Vaclav Klaus voi allekirjoittaa sitä ennen sen päätöstä. Klaus ilmaisi asian jyrkemminkin jo heti Irlannin päätöksen jälkeen: Lissabonin sopimus on kuollut (Turun Sanomissa vastaava juttu ke 2506).

Jossakin toisessa yhteydessä kiitin ministeri Stubbia siitä, että hän oli AINOA suomalaisen EU-eliitin edustaja, joka uskalsi sanoa, että Irlannin päätöksen jälkeen ei enää ole olemassa vaihtoehtoa C, koska A kaatui Hollannissa ja Ranskassa jo 2005 ja B nyt - koko homma menee siis uusiksi. Yhtä lailla annan NYT hänelle kuitenkin moitteet siitä, että kun Klausin kannanotto tuli julki, hän kiirehti lausumaan (joko aamu-tv:ssä tai jossakin saman päivän yle-uutisissa) suunnilleen seuraavaa (SANATARKASTI en voi sitä tietenkään muistaa!): "Klaus allekirjoitti L:n sopimuksen ja sen nykyinen perustuslakituomioistuinkäsittely on vain vähän semmoinen tekninen juttu ja sitten sopimus ratifioidaan; hei, eihän siinä näin voi käydä, että EU:n seuraava puheenjohtajamaa sanoo, ettei sopimus kelpaa heille". Minä jatkaisin tähän: "Hei, eihän Irlannissakaan näin VOINUT käydä - mutta kävipä vaan!"

Ti 0107 jysähti TAAS pommi. Saksan liittopresidentti Horst Köhler kieltäytyi allekirjoittamasta, koska tilanne on sama kuin Tshekissäkin. Eikä tarvinnut odottaa kuin yön yli, niin jo oli seuraavan vuoro. Myös Puolan presidentti Lech Kaczynski teki saman vedon. "Super-Sarko" kommentoi tätä todeten, että Kaczynski allekirjoitti L:n sopimuksen, ja hän on mies, joka "ei koskaan ole syönyt sanaansa".

Mutta herrojen Stubb ja Sarkozy argumentoinnissa on PAHA virhe. Mikä se on?

Se hyvin yksinkertainen tosiasia, että sen paremmin Klaus kuin Kaczynsikaan EIVÄT ole Lissabonissa allekirjoittaneet tämän sopimuksen VOIMAANSAATTAMISTA koskevaa sopimusta, vaan ainoastaan ilmaisseet "tahtotilansa" SEN suhteen, että sopimus kyllä kelpaa HEILLE! Eiväthän he ole etukäteen voineet päättää KANSANSA ja sen PERUSTUSLAIN yli tai ohi, että myös NÄMÄ hyväksyvät sen. Tämähän olisikin ollut mahdoton tilanne, koska jo pelkkä Irlannin kansanäänestyksen tuleva tapahtuminen olisi YKSINÄÄN riittänyt tämän estämiseen.

Toinen tekijä, jossa vihdoin viimein päästään koko tämän kannanoton otsikon esittämään kysymykseen, on seuraava. Ei mennä hobbesilaisen valtioteorian perusteisiin asti, vaan lähdetään siitä, että itsenäisillä kansallisvaltioilla on vaaleilla valittu lainsäädäntöelin (Suomessa eduskunta, Tshekissä Parlament Chesky Republiky ja Puolassa sejm). Nämä ovat säätäneet omissa maissaan perustuslain, jota on maassa noudatettava. Erityisesti Tshekin perustuslakituomioistuimen tärkein tehtävä on suojella maan kansalaisia perustuslakirikkomuksia vastaan. Perustuslaitkaan eivät kuitenkaan ole ikuisia ja muuttumattomia, vaan edellä mainituilla lainsäädäntöelimillä on oikeus myös muuttaa niitä.

ERITTÄIN VAKAVA EREHDYS KUITENKIN ON PITÄÄ TÄYSIN LEGITIIMINÄ RIKKOA PERUSTUSLAKIA, KUNHAN RIKKOMUS OIKEUTETAAN JÄLKIKÄTEEN, TEKEMÄLLÄ LAKIIN TARVITTAVAT "KORJAUKSET"!

Tällaista perustuslain "ratihabitiota" ei länsimainen oikeuskäytäntö voi hyväksyä, vaikka se on joskus siihen pakotettukin, tosin kylläkin KÄÄNTEISESTI, eli laillinen teko on JÄLKIKÄTEEN kriminalisoitu "sopivalla" lainmuutoksella (esim. Suomen sotasyyllisyys!). Tästä huolimatta näen vahvoja merkkejä Suomenkin eduskunnan perustuslakivaliokunnan pyrkimyksestä tähän suuntaan, joka ilmeni erityisesti Leif Sevonin aloittaman Ahvenanmaa-keskustelun yhteydessä. - Tätä asiaa on tarkasteltu yksityiskohtaisemmin piiritoimikunnan julkilausumissa 2.11.2006 ja 26.3.2008.

Leikitään nyt, että Saksan, Tshekin ja Puolan lainsäätäjät ovat säätäneet lain (!), jonka mukaan "EI" tarkoittaa "EI", eli kielteistä kantaa johonkin asiaan. Kokonaan toinen laki taas "määrää" (!) että "27 = 27", eli kaksikymmentäseitsemän ON kaksikymmentäseitsemän, EIKÄ esim. 19, 24, 25 tai 26. Mutta eiväthän nämä asiat ole LAINSÄÄTÄJÄN vallassa: nehän ovat täysin ITSESTÄÄNSELVYYKSIÄ! Nyt EU-eliitti on kuitenkin osoittanut, että se ei ymmärrä KUMPAAKAAN näistä. Kun voimaansaattamisehtona oli 27:n jäsenmaan YKSIMIELINEN hyväksyntä, ja Irlanti teki mitä teki, eliitti totesikin yhtäkkiä että 27 EI olekaan 27, vaan ainoastaan 26. Maittensa perustuslakituomioistuimen kannanottoa odottavat presidentit pudottavat tämän 27:n jo 23:een, ja kun otetaan huomioon, että joukossa on maita, jotka eivät vielä ole sanoneet asiasta mitään, voidaankin yllättäen todeta, että "27 = 19". JOS leikitään, että Saksan, Tshekin ja Puolan perustuslaeissa OIKEASTI olisi tällaiset pykälät, ylittäisivät edellä mainitut presidentit Lissabonin sopimuksen allekirjoituksellaan vahvistamalla kansoiltaan äänestyksellä saadut valtuutensa ja tekisivät perustuslakirikkomuksen.

Jos eliitti ymmärtäisi, että "EI" tarkoittaa "EI", se olisi heti viheltänyt pelin poikki - mutta kun tämäkin ymmärrys oli niin ylimielisyyden hämärtämä, että asia jäi tajuamatta, klovneria jatkuu ja jatkuu ja jatkuu...

VOI SITÄ KANSAN"VALLAN" JA DEMOKRATIAN MÄÄRÄÄ EU:SSA!

Haluatko edelleen maksaa tästä pelleilystä? Vai pitääkö ottaa mallia Turkista (!), jossa maan pääsyyttäjä on haastanut oikeuteen istuvan presidentin ja pääministerin ja aikoo julistaa heidän puolueensa laittomaksi perustuslainvastaisena? En olisi yllättynyt, vaikka näin tapahtuisi jossakin EU-maassakin, mutta toisaalta uskon, että em. presidentit kunnioittavat omaa perustuslakiaan sen verran, että näin radikaaliin menettelyyn ei tarvitse turvautua.

Eipä olisi hiljattain uskonut, että sieltäkin päin maailmaa olisi "sivistyneelle" ja "edistykselliselle" Euroopalle (TÄSSÄ suhteessa!) jotain opittavaa - mutta mitä vaihtoehtoja on? Suomessakin kun eliitti saa näköjään päättää vähän sii o soo, milloin perustuslakivaliokunnan, milloin pääministerin "armollisen" ilmoituksen mukaan, olisi perustuslakituomioistuimen tarve mitä POLTTAVIN!

13.07.2008
Manu J. Vuorio, valtiotieteiden tohtori, Turku

Ei kommentteja: