sunnuntai 19. lokakuuta 2008

Pienimuotoinen sormiharjoitelma poliittisesta retoriikasta

HS, to 28.06.07, osasto "Muut lehdet"

Keskustelun kohteena EVA:n raportti kunta- ja palvelurakenne uudistuksesta. Mitä kirjoittaa kokoomuslainen Aamulehti:

"...nykyisin kuntalaisille on jokseenkin yhdentekevää, kuka palvelut tuottaa - kunhan ne toimivat."

Moniko lukee edellä olevan lauseen LOPPUUN asti, so. myös ajatusviivan jälkeen tulevan ehdon? On mielestäni aivan selvää, että ko. tyylivälimerkki on lyöty tekstin joukkoon juuri siitä syystä, että lukeva yleisö todella pitäisi "tuumaustauon" eikä lukisikaan tekstiä tämän pitemmälle. Kirjoittajan tarkoitus on saavutettu, kun ajatus loppuu tähän "jokseenkin (joka toki on aavistuksen verran varauksellinen!) yhdentekevää"-näkemykseen. Uudistukseen suuntautuneet moitteet ja nuhteet ovat oikeutettuja, koskapa julkinen sektori tulee kalliiksi, on vielä tehoton ja yksityisyrittäjille annetaan nihkeästi sijaa tässä saalistuspelissä!

Kansan Uutiset ei sen sijaan pysäytä ajatuksen johdonmukaista viemistä sen loppuun asti, vaan kirjoittaa: "Kuntalaisille ei ole yhdentekevää, miten palvelut tuotetaan ja kuka niiden tuottamisesta vastaa. Palvelujen laadullakin on merkitystä, mikä usein unohtuu, kun kilpailutuksella yritetään saada aina vain lisää 'tehokkuutta'." Tässä asia esitetään juuri siten kuin se todellisuudessa onkin.

Sitten Kaleva: "Ideologiseksi kysymykseksi jää, halutaanko työpaikkoja luoda julkiselle sektorille vai pyrkiä tukemaan yksityisiä markkinoita ja paikallista yrittämistä." Miksi kirjoittaja on lisännyt tekstiin sanan "paikallinen"? Voitaisiinko kuvitella, että joku muuttotappiollisen ja ankaran työttömyyden vaivaaman kunnan kunnallispoliitikko vastaisi tähän disjunktioon, että "tuen julkista sektoria, koska sen laatu on taattu, se vastaa palveluistaan ja on kaikkien saatavilla, mutta tästä ikävä kyllä seuraa, että en voi tukea paikallisia yrittäjiä siitä huolimatta, että työttömyys kotikunnassamme on suuri ongelma." Kuka päättäjä tekisi sellaisen poliittisen itsemurhan, että menisi julkisesti sanomaan näin? Tuskin löytyy, ja siksi itse kysymys onkin ns. pakko-ohjattu eli muotoiltu siten, että ko. päättäjän on pakko vastata tukevansa "paikallista" yrittämistä, vaikka hän siten olisikin ajamassa alas julkista sektoria kotikunnassaan!
- Lisäksi: ketkä ja mitkä takaavat sen, että yksityisyrittäjä löytyisi juuri kotikunnasta? Kuinka monen "suomalaisen" firman puhelinpalvelut ja muut vastaavat toimet tehdään nykyään (esim.) Intiassa - joka on sentään aika kaukana yhdestään suomalaisesta kotikunnasta?

Tarkoitushakuisuus on oiva poliittisen manipuloinnin muoto, kun sitä osaa kirjallisessa esityksessä taiten käyttää!

Ti 0307 lisättyä.

HS nosti la 30.06 kissan pöydälle 2. pääkirjoituksessaan. Sen johtopäätös noudattaa yhtäältä aiemmin esitetyn Aamulehden, toisaalta Kansan Uutisten näkökulmaa. HS kirjoittaa seuraavasti (huomattakoon nämä vivahde-erot edellisiin verrattuina!): "Kuntalaisten kannalta on samantekevää, kuka heitä palvelee, kunhan palvelu on tehokasta ja edullista." - Retoriikka kukkii jälleen: Aamulehden mukaan oli "jokseenkin" yhdentekevää, kuka homman hoitaa, ja sitten ajatusviiva. Kansan Uutiset puolestaan sanoi suoraan, että asia ei ole "yhdentekevä", kun otetaan huomioon niiden toimivuus, kustannukset ja se, kuka niistä viime kädessä vastaa. Kansan Uutiset toteaa muutenkin samat asiat kuin HS nyt pari päivää myöhemmin (mm. sen, että ulkoistaminen ei ole mikään sellainen "poppakonsti", miksi EVA sen esittää jne.).

Kehotankin kaikkia, jotka aikaansa seuraavat, lukemaan nämä artikkelit em. päivien lehdistä - ne ovat varmasti luettavissa Suomen jokaisen kunnan kirjastossa! Suomalaisia kirjastoja ei, taivaan kiitos, ole - ainakaan vielä! - liikelaitostettu, kilpailutettu, ulkoistettu, jne. jne.! Kansalaisilla on vielä mahdollisuus päästä tiedon ääreen, kenenkään sitä estämättä ja kenenkään siitä rahastamatta, niin kauan kuin nykyinen järjestelmä kunnallisten kirjastojen osalta toimii. Kenellä on pääsy internetiin, on vielä laajemmat "markkinat" ulottuvillaan. Jos kotona ei asian edellyttämää laitteistoa ja yhteyksiä ole, järjestyy tämäkin kunnallisten kirjastojen avulla.

Oletko lukenut Huxleyn teoksen "Uljas uusi maailma", tai Ray Bradburyn vastaavan tulevaisuuden dystopian "Fahrenheit 451" (josta on tehty elokuvakin), tai Orwellin niin ikään yhtä kammottavan kuvauksen vuodesta "1984"? Ellet, lue ne pian - niin kauan siihen on vielä mahdollisuus! Kaikki mainitut teokset kuvaavat shokeeraavalla tavalla sen kaltaista totalitarismia, johon Suomikin on ajautumassa, jossa käytetyn kielen tarkkuus on menettänyt merkityksensä, jossa voidaan sanoa yhtä ja tarkoittaa toista (tai kiistää kokonaan, että olisi sanottu jotain!), jossa lupaukset ja sopimukset eivät enää ole voimassa, jne.

Kenen/keiden/minkä toimesta olemme joutumassa tällaiseen tilaan? Mikä, ja mitä lajia, on tälle "jollekin" lankeava hyöty? Kuka sen maksaa? Keneltä se mahdollisesti on pois? Kuka vastaa seurauksista? Kenen on vastuu - vai onko sitä kenelläkään (vrt. vaikkapa Turun taidemuseon remontti-moka, edellisiin pohdintoihin verrattuna toki kuitenkin vaatimattomana esimerkkinä!)?

Timo Soini on sanonut, että rahan käytössä on oltava tarkkana, ja aivan erityisen tarkkana silloin, kun kyseessä ovat kaikilta kansalaisilta kootut verovarat l. kun käydään "yhteisellä kukkarolla".

03.07.2007
Manu J. Vuorio, valtiotieteiden tohtori, Turku

Ei kommentteja: