sunnuntai 19. lokakuuta 2008

Valtioneuvoston roolista

Aivan aluksi seuraavaa.

Kirjoitukseni tarkoitus EI ole olla takavuosien HYMY-lehden "Veikko-sedän piinapenkki"-tyylinen, eikä missään tapauksessa olla jatkuvasti Vanhasen persoonaan suuntautuvaa piikittelyä. Sille en kuitenkaan mahda mitään, jos tämä(kin) juttu sellaisen vaikutelman antaa. Myöhemmin ilmenevistä syistä toivon osoittautuvan, että nyt esittämässäni kritiikissä en suinkaan ole ainoa alan edustaja. Sille on siis olemassa pätevät ja painavat perusteet - eikä kerrassaan mitään henkilökohtaista Matti Vanhasen persoonaa kohtaan.

Jossain aiemmissa kirjoituksissani olen esittänyt Vanhasesta enemmän tai vähemmän "arvostelevia" näkemyksiä. Olen tehnyt niin siitä lähtien, kun sunnuntaiaamun ensimmäiset uutiset tässä jo taannoin tahtoivat aivan liian usein alkaa hehkutuksella, tyyliin "Saatiin/tehtiin niin ja niin erinomainen sopimus EU:n kanssa."

Ajan kuluessa olen tullut huomaamaan, että moni muukin taho on vähitellen alkanut vaivaantua tästä nimenomaisesta seikasta. Esitän seuraavassa vain muutamia hajahuomioita.

Sattumalta osui hiljattain käteeni vanha SEURA-lehden numero 40, ilmestynyt jo 5.10.2007. Toimittaja Hannu Toivonen on kirjoittanut siihen artikkelin, jonka ingressissä sanotaan, että "Keskustan oma mies näkee, ettei Vanhasesta otteineen enää ole valtiomiessarjaan"

- HETI tämän luettuani kävin katsomassa netistä, milloin Perussuomalaisten Varsinais-Suomen piirin syyskokouksen julkilausuma oli ilmestynyt. Tämä oli tapahtunut 3.10.2007, eli kaksi päivää aiemmin.

MIKSI asia kiinnitti niin vahvasti huomiotani? Siksi, että olin ehdottanut julkilausuman otsikoksi "'Kapteeni' kadoksissa", ja SEURAn artikkelin otsikko oli "TAHTIPUIKKO HUKASSA?"! SEURA ei siis pääse ainakaan syyttämään meitä osuvan nimen plagioinnista.

Sattumaako...? - Tuskin, kuten jatkossa toivoakseni ilmennee!

Lainaan seuraavassa eri lehtien ilmaisuja niitä erityisemmin mihinkään kronologiseen järjestykseen panematta. Arkistoni on niin laaja (ja koostuu etupäässä epämääräisissä pinoissa olevista lehtileikkeistä!), että tällainen ordinoiminen olisi sangen työlästä. Lisäksi sillä ei ole merkitystä itse pääasian kannalta.

HS ke 31.10, s. A2, 1. pääkirjoitus, otsikoitu "EU-otetta ei voi menettää, jos sitä ei ole ollutkaan". Lainaus artikkelin lopusta:

"Vanhasen passiivinen linjattomuus on sikälikin raskauttavaa, että juuri nyt EU tekee raskasliikkeistä muodonmuutosta.
Kuka vastaisi, miten Suomi tällaiseen maailmaan menee ja mitä se siltä haluaa. Vanhasen hallituksella ei vastauksia ole ollut --.
Pari vuotta sitten -- Vanhanen kertoi sentään yhden näkemyksensä EU:sta: Euroopan idea on kateissa. Taitaa Vanhasen Eurooppa-idea olla vielä enemmän hukassa."

En voi tietää, onko taas pelkkää sattumaa, että samassa lehdessä ja vielä samana päivänä ilmestyy kaksikin mielipidekirjoitusta, otsikoitu "Onko päättäjillä syytä kannustaa keskusteluun?" (Olavi Koivunen, s. C4) ja "Julkinen keskustelu osa kansanvaltaa" (Raimo Ek, s. C5). Ote jälkimmäisestä:

"Paheksuttiinpa -- Kekkostakin kovista otteista, jos hänen mielipidettään rohjettiin arvostella.

Nyt eräät hallituksemme ministerit haluavat toimia samalla tavalla. Pelkojensako tähden? Niihin heillä löytyy varmaan syy heidän omista toimistaan tai toimettomuudestaan, kuten -- Vanhasen lepsuilusta erityisesti EU-politiikassa --."

HS to 8.11, s. A11, Jaakko Hautamäki, "Johtajat huomasivat saman minkä kansakin" (on tietysti totta, että Perussuomalaiset ovat jo kauan sitten huomanneet asioita, joita ovat siitä lähtien yrittäneet saada "johtajiakin" ymmärtämään). Lyhyt lainaus:

"Kansa on tiennyt viimeistään EU:n laajentumisesta lähtien, että pieni Suomi on isojen jäsenmaiden vietävissä. Oikeastaan kansa on vain odottanut, että sen johtajat huomaisivat ja tunnustaisivat (!) saman.

Perustuslain mukaan Suomen EU-politiikka on [Vanhasen] vastuulla. Kavala maailma pakottaa [hänet] pian EU-herätykseen. Vaihtoehtona (!) on, että hän joutuu pian erottamaan maatalousministerinsä, seuraamaan sivusta Suomen maatalouden lopettamista ja metsäteollisuuden näivettymistä."

Tällaisia kannanottoja esittää siis itsenäisen Suomen tasavallan valtalehti, Helsingin Sanomat, pääkirjoituksissaan, poliittisten toimittajien kolumneissaan ja vielä mielipidesivuillaankin.

Eikö kukaan kuule? Miten kovaa pitää huutaa tai hälytyssireeniä vonguttaa tai -kelloja kilkattaa?

Vielä yksi esimerkki aivan toiselta elämänalueelta. TEHY uhkasi lakolla, joka sitten kuitenkin raukesi. Tästä HS on otsikoinut 2. pääkirjoituksensa to 22.11 "Pääministerin tiukka linjanveto".

Tämä tuntuu yllättävältä kaiken aiemmin esitetyn valossa: Vanhasta on syytetty "linjattomuudesta", "passiivisuudesta", "lepsuilusta" jne., jatkuvasti. Mitä nyt siis tapahtui?

Pääkirjoituksen KAKSI viimeistä lyhyttä kappaletta ilmaisevat selkeästi HS:n kannan:
"Pääministeri otti politiikan ohjakset itselleen.
Oli jo aikakin".

Viimeisen esimerkin ja 31.10 sekä 8.11 ilmestyneiden kannanottojen väliin mahtuu Vanhasen oma näkemys. HS:ssa su 09.12 hän toruu arvostelijoitaan. Jarmo Huhtasen artikkeli (s. A11) on otsikoitu "Pääministeri Vanhanen puolusti voimakkaasti hallituksensa EU-politiikkaa". Räikeänä vastaesimerkkinä Vanhasen saamalle kritiikille, ikään kuin "puolustuksena", tästäkin lyhyt sitaatti:

"Vanhanen arvosteli erityisesti eteläisen Suomen 141-maataloustuen ympärillä syksyllä käytyä keskustelua. Sen tavoitteena oli hänen mielestään hallituksen EU-politiikan horjuttaminen."

Tässä on syytä palata takaisin HS:n ke 31.10 pääkirjoitukseen. Jo sen otsikko kertoi, miten lehti suhtautuu "hallituksen EU-politiikkaan". Erityisesti lause "Vanhasen hallituksella ei vastauksia ole ollut -- " on tärkeä.

Pääministeri ei tietenkään yksin ole vastuussa kaikesta, mutta hän on vastuussa siitä, että valtioneuvostoa johdetaan kuten itsenäisen kansallisvaltion mainittua hallinto-organisaatiota pitää johtaa - koska hänet on siihen asemaan nimitetty. Kun kuitenkin syytökset ovat niinkin rankkoja kuin edellä on esitetty (ja niitä löytyy vielä paljon enemmänkin!), jokin tässä hommassa on mennyt pieleen. Näin ollen pitäisi vastuuhenkilön/henkilöiden katsoa peiliin ja kysyä itseltään, olenko pätevä tähän toimeen.

Kuvastin kyllä sitten kertoo...

Loppukommenttina psykiatrian professori ja ylilääkäri Heimo Viinamäen HS:n to 8.11 mielipidekirjoituksen otsikko "Mikä meitä suomalaisia masentaa?" Tekstissä selvitetään ansiokkaasti lääketieteellisiä, osin yhteiskunnallisiakin vastauksia. En itse kärsi masennuksesta, mutta lisäisin Viinamäen kirjoitukseen vielä yhden syyn, "vastuullisen työkulttuurin" oheen.

Se on tasavallan "vastuuton" johtamistapa. Suomi on jälleen kuten ajopuu. Johtaako tätä sirkusta (johon kuuluvat lukuisat erilaiset näennäisrituaalit, kuten nyt juuri viimeksi Lissabonin allekirjoitusseremonia) enää ylipäätään kukaan? Onko tähän kaikkeen vain alistuttava, kuten edellä HS 31.10 Koivunen ja Ek kysyivät? En ole siihen halukas, ja siksi yritän herättää tätä kansalaiskeskustelua, joka on AIVAN liian pitkään nukkunut talviuntaan.

Ajoittain jopa masentaa.

16.12.2007
Manu J. Vuorio, valtiotieteiden tohtori, Turku

Ei kommentteja: