sunnuntai 19. lokakuuta 2008

"Missä EU, siellä ongelma!"

"Missä EU, siellä ongelma!"

Tuttu, lyhyt, puheenjohtajamme Timo Soinin lausahdus. Nyt luettavana olevan tarinan edetessä tultaneen huomaamaan, että lausahdukseen voisi jo kirjoittaa jatko-osan: "...JA MISSÄ EURO, SIELLÄ VIELÄ SUUREMPI ONGELMA". Näin siksi, että kaikki EU-maat eivät ole ottaneet euroa käyttöön, ja näin ollen jäljempänä ilmenevät ongelmat eivät koske(ne?) näitä "kaukoviisaita" siinä määrin kuin euro-ansaan langenneita.

Muutamia havaintoja EU-"uudistus"-sopimuksen (vai mikä sen nimi tätä la 2209 kirjoittaessani lieneekään - sanaa "perustuslaki" sen yhteydessä ei ainakaan saa mainita: siitä kun voisi seurata kansallisella tasolla paineita kansanäänestykseen, jota tietyt EU-vouhakkeet pitävät koko nyt esillä olevan katastrofin yleisen hyväksymisen kannalta KAMALIMPANA uhkana!) nykytilasta.

HS ke 0606, 1. pääkirjoitus: "EU valinnee perustuslain sijaan paikatun tilkkutäkin", ja heti to 0706 kokonaista 22 riviä tilaa vienyt yhden palstan juttu, häveliäästi sisäsivun A5 alareunaan häivytettynä, "Perustuslakivaliokunta esittää uutta yksikköä lainvalmisteluun". Siinä sanotaan mm., että "Valiokunnan mielestä sen pöydälle tulee lakiesityksiä, joiden perustuslainmukaisuus olisi ollut pääteltävissä valiokunnan aikaisemmista päätöksistä" - kas näin pyritään häivyttämään pl-vk:n edellisessä versiossa ilmennyt loukkaus, jossa Ahvenanmaan maakuntapäivien (mahdollisesti kielteistä!) kannanottoa jo ennakolta lähes haukuttiin!

Eivätkö viime aikojen tapahtumat, koskien ministeri Häkämiehen ja muun valtioneuvoston sekä tasavallan presidentin välistä debattia (puhumattakaan kuluneen viikon Sarkozy-uutisista!), vielä riitä osoittamaan, että isänmaan SISÄINENKIN tilanne on varsin sekava? Miksi pitäisi vielä perustaa lisää kallispalkkaisia virkamiesinstituutioita (samaan kategoriaan kuulunevat ministeri Pekkasen "varaministerit"!), kun on olemassa tällä hetkellä voimassa vallitseva perustuslaki (jota ei ainakaan vielä ole kumottu!)? Liikuttavan yksimielisesti sekä presidentti että valtioneuvoston puheen"johtaja(?!)" kuitenkin toteavat, että perustuslain mukaan toimitaan. - Asiaan voi tutustua esim. HS:n su 1609 sivuilta A2, Erkki Pennasen kolumnista, saman sivun "Muut lehdet" Keskisuomalainen-sitaatista, A4 Kaarto-Mikkosen sekä A5 Jarmo Huhtasen artikkeleista, näin alkuun...

Edellinen jääköön hautumaan lukijain - ja äänestäjien! - mieliin seuraavia vaaleja odoteltaessa; jatkossa sen sijaan hieman laajemmin monsieur Sarkozyn uusimmista "kujeista".

HS ma 1709, 1. pääkirjoitus: "Talouden linjaukset jakavat Keski-Euroopan jättiläisiä" - miten olikaan Euroopan Yhteisön asian laita? Eikö pitänyt olla "yhteisö", jolla on yhteiset, multilateraalisiin valtiosopimuksiin perustuvat säännöt - vai eikö alusta alkaen edes pitänytkään? Oliko kyseessä suuri puhallus, jossa EU:n "jättiläiset" ottaisivat mitä suinkin vain haluaisivat ja kykenisivät, ja antaisivat (varsinkin pienten ja näin ollen "äänivallattomampien" yhtiömiesten!) tulla toimeen kuten pystyvät?

HS ti 1809, tunnetun EU-apologeetta Olli Kivisen (hänen yleisen asenteensa huomioonottaen hämmästyttävän kriittisestä!) kolumnista sivulta A2 "Sarkozy haluaa johtaa EU:ta", seuraava lainaus:
"[EU:n yhtenäisyyden saavuttamisessa] pätee peruskoulun ekaluokkalaisillekin painotettu yleisinhimillinen perusasia: yhteispelillä se sujuu -- [yhtenäisyys] puolestaan nojaa yhteisesti sovittujen sääntöjen noudattamiseen.
Keskeinen ärtymyksen aiheuttaja onkin Ranskan piittaamattomuus yhteisistä sopimuksista -- ennen muuta euron perustana olevasta vakaussopimuksesta.
Suomen tapaisille pienille maille [Sarkozy] on tehnyt [jo aiemmin] selväksi, ettei hän välitä pienistä maista --." (kursivoinnit MJV)

Taidatkos sen selkeämmin sanoa - mitä "Suomen kaltaisilla pieniltä mailta" ylipäätään on tekemistä tässä suuressa sirkus- ja ilveilykappaleessa, jota EU:ksikin kutsutaan? - Etsimättä tulee mieleen Jukolan Juhani, jonka heinänteon keskeytti ukkosmyrsky: "Minä kysyn: mitä on Taivaan sontaratasten tekeminen minun pelloillani, koska minä vasta heinää teen?" - mitä on EU:n "sontaratasten" tekeminen itsenäisen kansallisvaltio Suomen asioissa? Tyhmyyttäänkö, tietämättömyyttäänkö - vai välinpitämättömyyttäänkö! - Suomi äänesti siihen liittymisen puolesta? Voi voi sentään...!

Miten ollakaan, saman lehden SAMALLA sivulla, on Matti Luodon "Vieraskynä"-kirjoitus, jonka otsikkonakin on "Sepa on euroakin suurempi muutos", ja alaotsikkona "Vastedes kansalliset pankki- ja automaattikortit poistuvat käytöstä". Sen siteeraaminen veisi liiaksi palstatilaa, joten jätän jokaisen luku- ja ajattelu! - taitoisen luettavaksi ko. jutun. Joka tapauksessa: jäljet pelottavat - eikö juuri hiljattain MOT-ohjelmassakin jo käynyt ilmi, miten haavoittuvia ylikansalliset internet-yhteydet ovat? 19-vuotiaan nuorukaisen haittaohjelmilla saastutettiin miljoonia kotikoneita!

Toteutuuko NYT se historiallinen "finis Finlandiae", jota eräs toinen taho jo runsas vuosisata sitten ajoi, jopa kahteen eri otteeseen?

Mutta palataan asiaan.

Vielä saman päivän HS B1 tietää kertoa, että "Ranska lähenee USA:ta Iran-kovistelussa. Ulkoministeri Kouchner varoitti 'sodasta'". Jatkossa saman toimittajan, Heli Suomisen kommentti "Epädiplomaattista diplomatiaa" (mistä syystä tuleekin mieleen Häkämiehen Washington-puhe!). Vielä samassa yhteydessä Ilkka Ahtiaisen jälkikirjoitus, otsikoitu "Merkel kieltäytyi Sarkozyn ydinasetarjouksesta. Sarkozyn kerrotaan loukkaantuneen (!!!) yhteistyötarjouksen torjumisesta." (Tästä muistuu mieleen USA:n ulkoministeri Ricen (eräs) Lähi-idän vierailu, jossa hän toi julki "syvän närkästyksensä" muslimien itsemurhaiskuista - ikään kuin USA olisi niihin TÄYSIN syytön!) - Tällä tavalla siis presidentti, joka ITSE kieltäytyy noudattamasta yhteisesti sovittuja pelisääntöjä!

Kuin pisteeksi i:n päälle "kovistelusta", EDELLEEN sama lehti ja sivu, Kalle Koponen, Uutisanalyysi: "Ruotsin porvarihallitus ui rauhallisesti vastavirtaan. Huonot kannatusluvut eivät huoleta Reinfeldtia".

Mutta siirrytään seuraavaan päivään, ke 1909.

HS B2, Annamari Sipilä: "EU:n uudistussopimus on jo yli puoliksi valmiina" - tästäkin lyhyt lainaus:

"Kuinka monta juristia tarvitaan kirjoittamaan EU:lle uusi sopimus? Tasan 54. Ja vielä kaksi valvojaa päälle.

Edustaja[n pitää olla] teräväpäinen ranskan- ja englannintaitoinen lakimies. -- Sopimusluonnos käydään läpi sana samalta ja rivi riviltä.

[Joskus] yhtä sanaakin punnitaan pitkään." (kursivointi MJV)

Herää kysymys: pitääkö sopimusluonnosta tutkia näin mikroskoopin tarkkuudella (ja mitä se maksaa!), jos sopimuskumppanit voivat luottaa toisiinsa? Vastaan siihen saman tien: ylipäätäänkin täytyy, ja erityisesti, kun on jo nähty, mihin nämä "erinomaiset sopimukset" EU:n kanssa ovat Suomenkin johtaneet!

Saman lehden sivulla B7 jatkuvat sankari-Sarkozyn luonnekuvan paljastukset. Annamari Sipilä kirjoittaa, otsikolla "Ranskan omapäinen talouslinja ärsyttää muita EU-maita" seuraavaa. Ensin hän kuvaa, miten Sarkozy on valtiovarainministerikokouksessa Portugalissa onnistunut suututtamaan sekä EKP:n puheenjohtaja Trichetin että euromaiden ryhmän puheenjohtaja Junckerin. Ja näin itse kokouksessa:

"[T. ja J.] kuuntelivat S:n referaatteja kivikasvoisina. -- Herroista näki, että he olisivat toivoneet suuren euromaan presidentiltä hieman toisenlaista asennetta.

-- Talouskomissaari -- näpäytti, että 'Ranskan pitäisi [ensin] nähdä vaivaa [oman budjettivajeensa korjaamiseksi, johon uusi johto ei ole ollut halukas]'. [Sipilä jatkaa] Mutta pitäisikö Ranskan sitten nähdä vaivaa? Logiikka menee näin: jos iso euromaa on välinpitämätön euroalueen tavoitteiden suhteen, kärsivät siitä pian muutkin, yhtenäisyys rakoilee ja eripura lisääntyy. Vajeeseen taipuvaiset alkavat ottaa kapinallisesta mallia". (kursivoinnit MV)

Olen joskus aiemmin kirjoittanut sopimuksista ja niiden pidettävyydestä "pacta sunt servanda"-hengessä, joka on ainoa tae sille, että voimme luottaa sopimuksen toisiin osapuoliin; en voisi lainkaan vakuuttavammin kuvata asiaa kuin Sipilä yllä!

Mutta Sarkozya ei pidetä "häirikkönä" pelkästään euro-maiden joukossa, vaan myös itse "mahtivaltion" sisällä. Heti edellisen artikkelin vieressä Heli Suominen otsikoi "Sarkozyn uskottavuus koetteilla kotimaassakin" (!). Tämä ilmenee seuraavasta:

"'S:lla on hyviä (!) ajatuksia, mutta nyt hänellä on ongelmia tyylin, muotoilun ja uskottavuuden kanssa', arvioi ekonomisti Laurent. -- Vaikein on uskottavuusongelma. L. jatkaa: 'Uskottavuusongelma tulee ristiriidasta. S. haluaa euromaiden toimivan entistä tiiviimmässä -- yhteistyössä, mutta hän ei noudata sopimuksia, joita on yhteistyössä tehty'" (kursivoinnit MJV)

Tässä yhteydessä viittaan jo aiemmin esillä olleeseen Annamari Sipilän HS:n artikkeliin ke 1909! - Toisaalta voidaan yhtä hyvin kysyä: mitä virkaa on tällä valtaisan juristijoukon vaivannäöllä, jos sopimusta siitä huolimatta rikotaan niin huolettomasti kuin edellä on esitetty? Muistaakseni S. suvaitsi "ilmoittaa" (miten taaskin nousee etsimättä mieleen oman pääministerimme "ilmoitus", jonka mukaan EU-perustuslaista ei järjestetä kansanäänestystä - ja asia oli sillä selvä!) heti tultuaan presidentiksi, että Ranskaa alkaa noudattaa budjettikuria vasta vuonna 2010 - nyt tätäkin on lykätty jo kahdella vuodella eteenpäin!

Eivätkä Sarkozyn "urotyöt" vielä tähänkään päättyneet...

HS to 20 B1, Heli Suominen: "Sarkozy karsii Ranskan virkamieskuntaa", ja tämän alla: "Opettaja: Luokkien koot jo äärirajoilla." Sekä Ranskan että Ruotsin kovistelut näyttävät vain voimistuvan (oliko muuten Ruotsin esimerkki niin "kiehtova", että harhautti Suomenkin äänestäjät?).

Olkoon tässä ensin alkuun lyhyesti pohdittavaa; jotain saattoi näinkin lyhyellä aikavälillä jäädä poiskin, mutta kun uutisten tarjonta on tätä suuruusluokkaa, ei kaikkea MILLÄÄN ehdi - hyvä kun juuri ja juuri SEURATA ehtii! - kommentoida! Kyseessä ovat niin suuret ja kiireelliset asiat, että hyvä, kun tähänkin asti kykenee venymään!

Vielä lisää pohdittavaa. Kun sanotaan, että tällainen sananvääntö ja -kääntö on pelkkää pilkunviilaamista (tai -*:sta), retoriikkaa, juristeriaa jne., miksi näin sitten menetellään? Tietysti halutaan, että asiat tehdään yksiselitteisiksi, eikä niitä tarvitsisi alvariinsa hypätä lakituvassa tulkitsemassa. Mutta siellä ovat TAAS samat pilkun- jne. vastassa. Jotkut jopa sanovat, että antaa herrojen hoitaa tuollaiset asiat: tarkoittaako tämä sitä, että Suomen kansa, jolle valta (toistaiseksi kumoamattoman!) perustuslain mukaan kuuluu, on sellaista "tiedotonta, tahdotonta, toivotonta ja aivotonta massaa", jollaiseksi Hannu Karpo takavuosina sanoi silloisen tieliikenneasetuksen leimaavan jalankulkijat? Jakob Söderman ainakin oli toista mieltä, kun hän Turun Sanomissa su 220804 toteaa, että EU:n perustuslaki on aivan liian suuri asia jätettäväksi pelkästään poliitikkojen päätettäväksi! - Eli juoni jatkuu: jos sopimus hyväksytään, se (ilmeisesti!) perustuu siihen, että osapuoliin luotetaan - jos EI luoteta, miksi hyväksytään koko sopimus? Jos selkeästi osoittautuu, että sopimuskumppanit ovat epäluotettavia, miksei sopimusta sanota irti, viimeistään nyt, kun uusi EU-pl on tulossa (ja jos Suomen julkisen vallan tähänastisista mielen ja sielunliikkeistä jotain voi päätellä, niin myös hyväksyttäväksi)?

Vielä epilogi.

Kun nyt vääjäämättä näyttää siltä - edellä esitetystä huolimatta! -, että uutta sopimusta Suomessakin vaan posket hehkuen puuhataan, jätän avoimeksi kysymyksen:

Mitä muita keinoja on käytettävissä kuin kansanäänestys? Lyhyt konsultaatio Turun Yliopiston valtio-opin professori Matti Wibergin kanssa näet osoitti, että kansanäänestys voi Suomessa juridiselta statukseltaan olla vain neuvoa-antava, mutta ei lopullisen päätöksen tekijöitä sitova.

Pitäisikö NOPEASTI ruveta tutkimaan KKO:n entisen presidentin Leif Sévonin ennen edellisen päätöksen tekoa 051206 esittämää Ahvenanmaa-kysymystä VIELÄ kerran? Oliko vai eikö se ollut voimassa olevan perustuslain vastainen? Jos oli, ei UUTTAKAAN päätöstä voida tehdä juuri syistä, jotka Sévon esitti - jos ei ollut, jää jäljelle enää YKSI murheellinen kysymys: mitä virkaa on eduskunnalla, joka voi tulkita perustuslakia oman isänmaansa etua vahingoittamalla tavalla? Eikö tällaista menettelyä tavata kutsua maan- tai valtiopetokseksi?

Viimeksi eilen saatiin näyttöä nykyisestä hulinamenosta, kun puhemies joutui kopauttamaan nuijalla pöytään ja toteamaan, että ellei parlamentti nyt rauhoitu, istunto täytyy keskeyttää. Tästäkö mallia, miten anarkismiin edetään? Seuraukset täytyy sitten vaan kestää, sekä päättäjien että niihin syyttömien kansalaisten - ellei kansalaisten syyksi sitten lasketa sitä, että HEHÄN eduskunnan ovat valinneet!

23.09.2007
Manu J. Vuorio, valtiotieteiden tohtori, Turku

Ei kommentteja: