sunnuntai 19. lokakuuta 2008

Mitä Suomen kansalle on kerrottu EU-perustuslaillisen sopimuksen ratifioinnista - ja erityisesti: mitä on jätetty kertomatta?

Ensimmäinen merkittävämpi (itse havaitsemani) kannanotto Suomen julkisen vallan suhtautumisesta EU:n perustuslaillisen sopimuksen ratifiointiin liittyvistä epäselvyyksistä oli korkeimman oikeuden presidenttinä ja EY-tuomioistuimen tuomarina toimineen Leif Sévonin 18.10 Helsingin Sanomissa esittämä näkemys. Hänen mukaansa Ahvenanmaan maakuntapäivät voi estää Suomen eduskuntaa ratifioimasta em. sopimusta, jos sen kannattajilla ei ole yli kahden kolmasosan enemmistöä. Vastustajille riittää siis, että heitä on yli kolmasosa. Oletin ensin, että kysymys olisi pelkästään maakuntapäivien tahtotilan ilmaisun asettamasta esteestä, ja vasta myöhemmin minulle selvisi, että Sévon tarkoittikin näkemyksellään vastuukysymystä. MTV3:n uutiskatsauksessa hän lausui: "Suomella on vastuu siitä, että perustuslakisopimus toteutetaan koko sen alueella. Sen vuoksi on odotettava, mitä Ahvenanmaa sanoo asiasta".

Reaktio tähän ilmeni 28.10. Helsingin Sanomat kirjoitti, että perustuslakivaliokunta oli puolestaan esittänyt seuraavan kannanoton: "Pulmia [perustuslaillisen sopimuksen ratifioinnissa] voi tulla myös Ahvenanmaan asemasta. Perustuslakivaliokunta päätyi arviossaan siihen, että Suomi voi ratifioida EU-sopimuksen, vaikka Ahvenanmaan maapäivät eivät sitä hyväksyisikään." Tämä lienee selkeää tekstiä: eduskunnan ei tarvitse piitata maakuntapäivien kannasta! Jatko onkin jo huomattavasti hämärämpää: "Tuossa tilanteessa olisi kuitenkin epäselvää, onko perustuslakisopimus voimassa Ahvenanmaalla ja kuuluuko Ahvenanmaa yleensä enää EU:hun." Eli valiokunnan omaa lausuntoa sanatarkasti siteeraten: "[maakuntapäivien] hyväksymättä jättäminen johtaisi -- hyvin ongelmalliseen tilanteeseen --. Epävarmuus koskisi ennen muuta sitä, olisiko ja miltä osin perustuslaki --" (jne.). - Loppuosa tekstiä kuten edellä HS:n artikkelissakin.

Eikö asia ole pikemminkin niin, että jos maakuntapäivät torjuu EU-sopimuksen, on epäselvää, voiko eduskunta(kaan) sitä ratifioida - jos kerran epäselvyyksiä halutaan osoittaa? Eikö nyt käykin niin päin, että perustuslakivaliokunta työntää vastuun mahdollisesti syntyvästä "epäselvästä" tilanteesta maakuntapäiville? Jos perustuslakivaliokunta jo ennalta siunaa eduskunnan myönteisen päätöksen, tämä "lupa" puolestaan on ristiriidassa Ahvenanmaan itsehallintolain 59§:n 2 momentin kanssa. Siinä sanotaan, että "maakuntahallitus muodostaa, siltä osin kuin asia kuuluu maakunnan toimivaltaan, Suomen kansalliset kannanotot, jotka koskevat Euroopan yhteisön yhteisen politiikan soveltamista Ahvenanmaalla." Mahdollinen ristiriita koskee myös saman lain 69§: "Tätä [itsehallintolakia] voidaan muuttaa -- vain eduskunnan ja maakuntapäivien yhtäpitävin päätöksin." - Asiain näin ollen perustuslakivaliokunnan olisi, rehellisyyden nimissä, pitänyt lausua, mutatis mutandis: "[maakuntapäivien] hyväksymättä jättäminen johtaisi -- [eduskunnan] hyvin ongelmalliseen tilanteeseen --. Epävarmuus koskisi ennen muuta sitä, [voisiko eduskunta ratifioida EU-perustuslaillisen sopimuksen, koska se johtaisi Suomen perustuslain mukaan ristiriitaan Ahvenanmaan itsehallintolain em. §:n kanssa] (jne.)".

Voitaisiin edelleen jopa kysyä: kumman osapuolen suhteen syntyisi ristiriitaa sen suhteen, olisiko EU-perustuslaillinen sopimus voimassa vaiko ei, koskapa eduskunnan siunaus asialle, Ahvenanmaan maakuntapäivien (kielteisestä) kannanotosta piittaamatta, johtaisi lainvastaiseen tilanteeseen, sekä Suomen perustuslain että Ahvenanmaan juridisen statuksen määrittävien kansainvälisen oikeuden mukaisten valtiosopimusten kannalta katsottuna.

Perustuslakivaliokunnan lausunnossa ilmeneekin "Ahvenanmaa"-osiossa räikeästi näkyvää horjuvuutta määriteltäessä, mikä loppujen lopuksi kuuluu maakuntapäivien toimivaltaan. Yritetään selkeästi osoittaa, että nyt ratifioitavaksi tulevassa laissa ei mainita seikkoja, jotka täyttäisivät tämän kriteerin. Siinä esiintyy mm. mainintoja "-- epäolennaiset lisäykset ja muutokset, jotka sinänsä merkitsevät -- vähäistä muutosta", "-- ei ole -- ainakaan kaikilta osin --" - jne. Tämän viistopuhumisen ja poliittisen retoriikan lisäksi on mainittava todellinen uhkatekijä: pilarijaon poistuminen. Tästä ei ole liikaa - jos ylipäätään lainkaan - julkisuudessa puhuttu.

Eräs maamme johtava Ahvenanmaa-kysymysten asiantuntija sanoi, ettei vallitseva tilanne sinänsä paljoakaan järkytä siksi, että po. perustuslakisopimus ei kuitenkaan koskaan tule astumaan voimaan sellaisena kuin eduskunta sen nyt (mahdollisesti) ratifioi (ja on myös tämän alkuperäisen tekstin kirjoitettuani tehnyt). Sen sijaan hän esitti syvän huolestuneisuutensa siitä signaalista, jonka eduskunta nyt antaa koskien perustuslain seuraavaa versiota. Jos nykyisen ratifiointi menee läpi tällaisena "läpihuutojuttuna" ja "ilmoitusmenettelynä", tulee seuraavakin menemään, ellei joku herätä kansalaiskeskustelua ennen sitä. Hän myös kiinnitti huomioni Kv-oikeudessa kirjattuun "Pöytäkirjaan N:o 2 Ahvenanmaasta". Tämä näyttäisi "pelastavan tilanteen", mutta pilarijaon poistuessa sekin jää merkityksettömäksi, lain kuolleeksi kirjaimeksi. - Paljon olisi lisättävää, esim. tapaus Elisabeth Nauclér, jossa Ahvenanmaan maakunnan hallintoa koskevalla lakimuutoksella lakkautettiin kansliapäällikön virka (Antti Blåfieldin yliö Helsingin Sanomissa su 12.11.2006) sekä Ahvenanmaan maakuntapäivien aloitteesta koskien ehdotusta laista maakunnan itsehallintolain muuttamisesta (8.6.2006), mutta kun kaikkea tätä todellista "runsauden pulaa" ei voi mahduttaa yhteen mielipidekirjoitukseen.

Lopuksi. Olen jo lapsena oppinut, että sopimukset on pidettävä: mitä on toiselle luvattu, mistä on sovittu, siitä pidetään kiinni. Suomen laki, kansainvälinen oikeus, Kv 502 (Valtiosopimusoikeutta koskeva Wienin yleissopimus), sanoo asiasta: "-- todeten, että vapaata suostumusta ja vilpitöntä mieltä sekä pacta sunt servanda-sääntöä (=sopimukset on pidettävä) koskevat periaatteet ovat yleismaailmallisesti hyväksytyt -- ovat sopineet seuraavasta --".

Onko tämä ylevä näkemys nyt hylätty? Eikö Suomen perustuslaki ole "yleiskansallisesti" hyväksytty sopimus, koska Suomen eduskunta on sen säätänyt? Jos näin on, ovatko sopimusteoria ja Wienin sopimus (yllättäen?) lakanneet olemasta voimassa? Millaisen signaalin kansalle antavat poliittiset päättäjämme osoittamalla, että vaikka moninaisia toimintojamme säätelee laki, siitä ei tarvitse välittää, koskapa aina löytyy "poikkeuksia", "rajattuja poikkeuksia" ja "poikkeuslakeja"? Ei kannata enää tehdä välikysymyksiä, kun kansan lainkuuliaisuus on laskenut sietorajan alapuolelle ja yhteiskuntarauha vielä joten kuten vallitsee - eikä poliittisten johtajiemme liioin tarvitse ihmetellä sitä, mistä kaikki mahdolliset salaliittoteoriat mahtavatkaan syntyä.

Miksi Suomen poliittinen johto ei halua kansanäänestystä EU-perustuslakisopimuksesta? Onko se unohtanut - tai haluaa kansan unohtavan - vanhan tuomarinohjeen: "Maata on lailla hallittava." Osaako joku vastata tähän?

Manu J. Vuorio, valtiotieteiden tohtori, Turku

Ei kommentteja: