Tapahtuipa sitten niin, että naapurimme Venäjä oli aivan yllättäen (?) täydessä sotatilassa toisen naapurinsa, itsenäisen Georgian, kanssa. Onko tarpeellista ryhtyä hiuksia halkovaan eristiikka-analyysiin tämän asiantilan syiden selvittämiseksi? Mielestäni ei ole, koska maailman tuomio oli varsin yksimielinen. Venäjä ei halunnut takapihalleen Nato-maata, ja tästä syystä teki tekonsa käyttäen tekosyynä Ossetiassa olevien omien kansalaistensa suojelemista.
Tämä motiivi kelpasikin siihen asti, kun mainittu päämäärä oli saavutettu, mutta ei enää silloin, kun Venäjä aloitti massiivisen panssarivaunu-, pommituslento- ja lopuksi laivastohyökkäyksen (lähes) koko Georgian alueella, pääkaupunkia myöten. Astuiko silloin esiin aivan toinen peruste? Vuosina 1919-1930 kuudesti ulkoministerinä toimineen Rudolf Holstin poika, University of British Columbian kansainvälisen politiikan professori emeritus Kalevi Holsti, ehdottaa seuraavaa (HS to 14.8, s. A6):
MISTÄ siis lienee loppujen lopuksi kysymys? - Holsti jatkaa seuraavasti:
Olenkohan joskus muistanut huomauttaa pacta sunt servanda-periaatteen tärkeydestä ja merkityksestä? Palautan myös mieleen Saksan ulkoministerin Bukarestin Nato-kokousta edeltävän varoituksen, jossa hän toivoi osanottajilta maltillisuutta ja varovaisuutta, ettei enää enempää ärsytettäisi Venäjää, jolle jo Kosovon itsenäistyminen oli kova isku. Olisikohan tämä kannattanut ottaa ihan todesta...
Myös Paasikiven haamu on otettu esille. J P Roos kirjoittaa (HS pe 15.8, s. C7):
Varsin tylyn tilannearvio antoi HS:n ulkomaantoimituksen esimies ke 13.8, s. B1:
Vielä yksi aiempi näkemys (Aleksanteri-instituutin tutkija Mikko Palonkorpi, HS su 10.8, s. B2), ennen kuin mennään tuoreimpiin tapahtumiin:
Onneksi emme ole Nato-jäsen (eikä Georgiakaan) - ainakaan vielä...
Sitten päivän (su 17.8) uutisiin. JO to 14.8 ilmestyi Turun Sanomissa Juhani Roihan artikkeli "Georgian kriisi johtamassa Ruotsin turvapolitiikan uuteen tilannearvioon" (s. 28). Entä mitä saamme lukea SAMAN lehden SAMALTA sivulta, edellisen vierestä? Esko Pihkalan jutun "Kriisi ei hetkauta Suomen linjaa"!
Voi pyhä jysäys sentään!
Huikea huipentuma oli YLEn aamun ensimmäisen uutislähetyksen YKKÖS-uutisen ("Venäjä on alkanut 1. kertaa kylmän sodan päättymisen jälkeen varustaa Itämeren-laivastoaan ydinkärjin") ja teksti-tv:n s. 105 viestin ("[Raimo Väyrynen] ei näe, että Venäjä -- vahvistaisi asevoimiaan Suomen raja-alueilla") välinen ristiriita. Tilannehan on täysin käsittämätön: olemmeko sokeita - vaiko vain välinpitämättömiä ("Kyllä "herrat" sen jotenkin hoitavat"-tyyliin)? Jälkimmäiseen tuntuisi viittaavan s. 107 tieto, jonka mukaan "valtaosa, eli 60% -- uskoo, ettei -- sota vaikuta Suomen turvallisuustilanteeseen".
Kyllä ovat sekä kansa että sen poliittinen johto rohkeita: ei pelota sota, sen paremmin kuin Lissabonin sopimuskaan!
Vai voisiko olla kysymys siitä, että ne ovatkin tyhmiä...?
17.08.2008
Manu J. Vuorio, valtiotieteiden tohtori, Turku
PS. "Missä EU, siellä ongelma", kuuluu tuttu toteamus. Se esiintyi (taas!) Turun Sanomissa la 9.8, mutta EI Timo Soinin, vaan - Turun Kauppakorkeakoulun kansainvälisen talouden emeritusprofessori Urpo Kivikarin lausumana artikkelissa "EU:n uudistaminen kangertelee" (s. 2)! Sillä tavalla: alkavat jo muutkin kuin Soini ja Perussuomalaiset huomata tämän karvaan totuuden!
Idem
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti